Pahoittelen jälleen pitkää poissaoloani. Sairastelin tuossa varsin vakavasti ja sairaalassa piti olla jokunen päivä. Enkä muutenkaan ymmärrä, miten kukaan vanhempi löytää itselleen omaa aikaa edes kirjoittaa blogia. Tuntuu, että ihan perusasioiden hoitaminenkin on hirvittävän aikaavievää hommaa. Ostin vauvalle sähkökeinun. Siinä viihtyy edes vähän ja vähentää ikäviä mahavaivojakin.

Mitä elämässäni on tapahtunut sairastelun lisäksi.. Olemme reissanneet vauvan kanssa vähän siellä sun täällä näytillä. Facebookin kautta on elämääni palannut muutamia ihmisiä, joiden kanssa on joskus välit jääneet hyydyksiin entisen suhteeni takia. Minähän en silloin saanut tavata ihmisiä. Tai sainhan toki, mutta mies teki siitä aina niin hirveän vaikeaa, että en jaksanut tapella enää.

Hmm.. Ei hirveästi. Päivät ovat aika tavallisia. Herätään 9-11 aikoihin. Vauva ei öisin itke. Herään maiskuttelun ääniin ja osaan siten tarjota rintaa, mutta aamuisin hänen on itkettävä saadakseen minut ylös sängystä :D Telkkua katsotaan paljon. Koitan syödä ja juoda tarpeeksi. Paino on tippunut aika hyvin. Kävelen paljon hyötyliikunnan muodossa. Tai no, voisihan sitä enemmänkin kävellä.

Urheilija on nyt pitkän pätkän armeijassa ilman viikonloppulomia, 3 viikkoa. Sen jälkeen alkaa taas uusi pitkä pätkä jonkun koulutuksen takia. Toisaalta sitä on tottunut elämään ilman häntä. Toisaalta on kauhea ikävä. Surettaa, että hänellä jää niin paljon näkemättä pienokaisen ensimmäisistä viikoista. Tämän ikäinen lapsi kasvaa hirveästi kolmen viikon aikana. Siihenkin on sopeuduttava. Onneksi lapseen saa luotua läheisen suhteen myöhemminkin.

Aika vaikea sitä on keksiä mitään puhuttavaa, joka ei liittyisi vauvoihin :D Täytyy varoa. En halua muuttua semmoiseksi äidiksi, jonka elämässä on vain yksi asia: omat lapset.