Kerron tässä blogissa todellisesta elämästäni erilaisia asioita. Joitain asioita muutan hiukan anonymiteetin säilyttämisen vuoksi. En kuitenkaan kerro täällä elämästäni kaikkea. Siksi en suosittele lukijoita tekemään kovinkaan vahvoja päätelmiä elämästäni tai persoonastani pelkästään tämän blogin perusteella.

Pilailumielellä kirjoitetusta odotus- ja äitiysfoorumeiden valituista paloista nousi aikamoinen äläkkä. Eihän se kivaa ole, kun joku puhuu minusta hyvin halveksuen, mutta toisaalta, eipä kukaan tämän blogin perusteella minua tunne.

On kuitenkin joitain asioita, joita haluan oikaista. Vaikka olenkin iältäni melkein kolmikymppinen, en ole Aikuinen Nainen. Vaikka elämänkumppanini on minua reippaasti nuorempi, hän ei ole alaikäinen poika. Vaikka olen seurustellut 17-vuotiaan kanssa muutama vuosi sitten, en harrasta alaikäisiä poikia.

Jos pitäisi miettiä, mitä minä harrastan niin minä harrastan itseäni vanhempia, mustasukkaisia, omistushaluisia ja/tai huumeriippuvaisia miehiä. Siinä on se miestyyppi, johon olen törmännyt toistuvasti elämäni aikana.

Luonteeltani olen vähän neuroottinen, hysteerinen, hepuloiva, impulsiivinen ja kärkäs. Herätän ihmisissä usein ärtymystä, vaikka kuitenkin haluaisin olla kaikkien kaveri.

Raskaaksi olisin voinut tulla järkevämminkin. Asiat tapahtuivat nopeasti eikä raskautta sen kummemmin suunniteltu, mitä nyt ajattelimme Urheilijan kanssa, että tulkoon jos on tullakseen. Ja nyt on tulossa ja olemme molemmat uudesta perheenjäsenestä hyvin iloisia. Elämä menee harvoin niin kuin suunnittelee. Tärkeintä on se, että osaa ottaa vastuun tekemisistään.

Niin ja pakko sanoa sekin, että minä en elä toimeentulotuella. Joskus siihen olen joutunut turvautumaan, viimeksi silloin, kun tuli asunnon kustannukset maksettavaksi ennen kuin ehdin saada kesätyöstä ensimmäistä palkkaa.

Lisäys vielä: sellainen juttu vaan, että kun minä tuolla ulkomaailmassa kuljen Urheilijan kanssa niin eipä meitä kukaan kovinkaan pitkään katso, joten oletan, ettei meidän ikäeromme sen kummemmin paista mihinkään.