En ole kirjoittanut ainakaan sataan vuoteen. Mitähän tekosyitä siihen on.. Olin kaksi viikkoa sairaslomalla, ja jotenkin en ehtinyt istua sillä ajalla kovinkaan paljoa koneella. Ja se aika, mitä istuin, menikin sitten kaiken maailman härdellien hoitamisessa.

Mitähän kaikkea on tapahtunut.. Aloitetaan terveydentilasta, koska eräs lukija huolestui hiljaisuudestani.

8 tunnin istuminen huonossa asennossa (tai missään asennossa) alkoi ottamaan sen verran kovaa mahan päälle, että joka työpäivän jälkeen vatsaa kipuili kovasti (ei supistuskipuja eikä liitoskipuja, vaan jotain muuta), joten menin sitten lääkärille ja sain saikkua.

Oltuani pari päivää saikulla, soitti neuvolaterppa, joka oli huolissaan alhaisesta hemoglobiinista, joka siis on ollut noin 110 viimeiset ties kuinka monta kuukautta. Hän sitten ihmetteli minkä takia mulla ei ole varattuna neuvola-aikaa enkä jaksanut ruveta selvittämään boikottia, joten sanoin, että on aikatauluongelmia. Hän kuitenkin sitten toivoi, että voisimme tavata (uusi terppa, jonka olen tavannut siis vain ohimennen aiemmin) ajan kanssa ja koska hänen toimintansa osoitti jotain kiinnostusta minun vointiini niin ajattelin, että mennään sitten sinne. Saatiin sovittua aika jo parin päivän päähän.

Se oli sitten ensimmäinen raskaudenseurantakäynti, jonka jälkeen ei ollut itku kurkussa. Siellä ei tullut yhtään sellainen olo, että häiritsisin terpan työntekoa. Hän oli siellä minua varten ja hänellä oli aikaa kuunnella. Minä nimittäin valitin aika urakalla siitä, mitä on ollut. Hän jopa sanoi, että voin saada särkyjen takia kiireellisen ajan lääkärille, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti fysioterapiaan. Painonnousuun hän sanoi, että voin halutessani mennä sokerirasitustestiin, koska paino on noussut keskimääräistä enemmän.

Niin ja siitä hemoglobiinista. Teoriassa alhainen hb raskausaikana ei ole yhtä vakava asia kuin alhainen hb normaalitilassa. Siksi en ole siitä itse ollut kovin huolissani. Kuitenkin terppa sanoi, että jos on anemian oireet niin siihen pitää puuttua. Ja mullahan on ja se on se syy, miksi en ole paljoakaan jaksanut kirjoitella blogia tai ylipäätään mitään. Olen hirveän väsynyt ja voimaton. Naama on kuin valkoinen lakana ja portaiden noususta tulee kauhea sydämentykytys. Olen toki rautaa syönyt jo monta kuukautta, mutta hb pysyy matalana. Ja sitä varten sitä pitäisi syödä vielä enemmän. Tosi hankalaa toteuttaa, kun ennen ja jälkeen pitäisi olla noin 2 tuntia syömättä.

No se siitä terveydestä. Tilastotietoa hiukan.. Paino oli viime mittauksessa 63kg ja tämä oli siis kaksi viikkoa sitten. Nousua lähtöpainosta tuolloin 14-15kg, mikä on ihan hirveä taakka kantaa. Kohdunpohjan korkeus eli SF-mitta oli kaksi viikkoa sitten 29,5cm, mikä on myöskin selkeästi käyrän yläpuolella. Verenpaine on hyvä, se huitelee siinä 100/65 - 120/80 välissä. Supistuksia on joka päivä useita ja ne on pääasiassa kivuttomia. Yhden kerran on ollut ihan kunnon kipusupparit ja sitä kesti minuutteja ja oli aika hirveetä. Saa sitten nähdä, mitä tuskaa on synnytys..

Inhoan yhä enemmän olla raskaana, koska yleisvointi on aika huono. Toivon, että pääsisin pian tästä mahapallosta eroon. Ihanaa on se, kun vauva liikkuu. Sitä en ole kertaakaan kokenut ikävänä asiana, vaikka välillä se osaa kyllä tökkiä tosi ikävästi navan seudulle (tuntuu kuin joku tökkisi kynällä napaan päältä päin, ällöttävää!).

Koitan nyt vähän ryhdistäytyä näiden kirjoittelujen kanssa :)

Urheilijan kanssa on nyt ollut aika riitaisa viikko. Siihen lienee useita syitä. Ison mahan kanssa seksi on vaikeaa fyysisesti ja sen lisäksi tunnen olevani ruma ja epämiellyttävä. Seuraava sisältää vähemmän viehättäviä anatomisia juttuja, joten jos haluaa sellaisia välttää niin kannattaa hypätä seuraavan kappaleen yli :)

1,5 viikkoa sitten juuri ennen Urheilijan lomalletuloa olin vessassa poistamassa karvoja. Epiloin sääret, höyläsin kainalot ja sitten vielä lopuksi huristelin alapäätäni ladyshaverilla. Koska mahani on jotakuinkin valtava niin en näe tuonne alakertaan, joten otin avuksi peilin. Siinä sitten huomasin, että posliiniksi meni, kun jälki oli sen verran epäsiistiä ja oli vaikea ottaa karvoja pois käsituntuman mukaan tai peilin avustuksella. Ja koska niitä karvoja on myös peräaukon puolellakin niin sitten vaan peilin kanssa sinne. Siinä vaiheessa koin järkytyksen. Sieltä pilkisteli joku ihme vaaleanpunainen, pieni nyppylä. Sain sydiksen, jonka lisäksi ällötti. Pikaisen nettiselailun tuloksena selvisi, että kyseessä on varsin yleinen (mutta vaiettu) raskausajan vaiva, peräpukamat. Oujee :p Ensimmäinen ajatus oli se, etten ikinä harrasta seksiä, koska en halua, että Urheilija saa tietää, että minussa on jotain niin epäeroottista ja vastenmielistä ylimääräistä roikkumassa peräaukosta. Yäk, hyi ja ällöttävää. Ikään kuin se ei riittäisi, että ulkoiset sukuelimet on levinneet, violetitharmaat, lerput ja kaikinpuolin vastenmielisen näköiset. Pitää vielä jotain kapisia peräpukamiakin saada. Ajattelin sitten, että koitan olla mahdollisimman hys tästä asiasta.

Toisin kävi. Toinen kun on ollut 2 viikkoa lomilla niin seksihän sillä on tietenkin ensimmäisena mielessä, kun kotiin tulee. Eipä siis aikaakaan, kun seksiä harrastimme ja niin kuin usein aiemmin, en pysty nauttimaan. Se on kivan tuntuista, mutta jotenkin vaan tunnen oloni tosi ällöksi, mikä vaikuttaa nautintoon ihan varmasti ja siitä syystä jää yhä useammin orgasmi saamatta, vaikka ennen olen saanut melkein joka kerta. Urheilija ottaa sen henkilökohtaisesti. Kun seksin jälkeen sitten menin suihkuttelemaan alakertaa (niin kuin asiaan kuuluu), jonka jälkeen käytin hoitovoidetta. Siihen meni aikaa aika kauan niin Urheilija luuli, että kävin hoitamassa suihkulla hommat loppuun. No sitten kerroin hänelle kaikki nuo jutut siitä huolimatta, että riskinä on se, ettei hän halua minuun hipaistakaan enää.

Onneksi hän ei siitä hirveästi tainnut inhottua, koska seksi kelpaa yhä hyvin. Häntä kuitenkin vaivaa se, kun en pysty nauttimaan. Joten hän miettii onkohan minulla joku toinen. Miehet oikeasti on vähän vaikeita. Jotenkin ne ajattelee, että naisen haluttomuudessa tai kyvyttömyydessä pitää aina olla kyse siitä, että joku muu tyydyttää sitä naista. Ihan kuin asia ei voisi olla mitään muuta. Naisen seksuaalisuus on kuitenkin monimutkaisempi juttu kuin miehen. Siis jos puhutaan seksistä. Naisilla seksiongelmat ovat hirveän yleisiä. Niistä vaan ei puhuta vieläkään tarpeeksi.

Pitää varmaan keskustella näistä asioista lisää. Joskus tässäkin olotilassa sitä miettii, että tekisi mieli vaan vaikka istua yhdessä sohvalla alasti ja semmoista pientä sormileikkiä harrastaa ilman mitään suorituspaineita kenenkään puolelta. Kyllä se himo sieltä kumpuaa, kun ei ole kiire.

Urheilijakin joutuu olemaan siellä armeijassa vuoden :( Tosi ikävää. Olen muutenkin niin kauhean yksinäinen ja kaipaan häntä joka ilta viereeni niin kovasti. Tammikuu oli sentään semmoinen kohtuullisen lähellä oleva ajankohta kotiutumiselle. Heinäkuu on taas sadan vuoden päästä.

Joten kun kyseessä on kaksi turhautunutta ihmistä: Yksinäinen, vaivainen tuleva äiti ja turhautunut, epämieluisaan koulutukseen joutuva varusmies niin onhan siinä jo valmis soppa keitettynä. Kahden edellisen päivän puhelut ovat olleet riitaisia ja eilen ei saatu edes sovittua. Ensi viikonlopun lomilla Urheilija menee kotiseudulleen tapaamaan sukua ja kavereita. Bilettämäänkin pitkästä aikaa :) Sitä seuraavan loman ajankohdasta ei ole ikävä kyllä tietoa. Saa nähdä milloin nähdään taas.. Joskus miljoonan vuoden päästä :(

Eiköhän tässä nyt jotain..