Olin neuvolalääkärissä ja se oli kaikin puolin liukuhihnakokemus. Neuvolatäti ei ehtinyt minua tavata lainkaan, vaikka olin varannut siihen ajan. Kävin siis lääkärillä ja käynti kesti semmoisen runsaan 10min. Lääkäri kysyi kuinka voin ja kerroin mahakivuista, jotka hän kuittasi heti normaaliksi. Klamydiatestiin olisi passittanut, mutta sanoin, että on vain yksi kumppani ja klamy tehty jo alussa. Sitten vaan housut pois, pikaiset sörkkimiset, kaikki hyvin, heippa. Ehdin sitten sanoa synnytyspelosta, johon nopea vastaus, että laittaa lähetteen ja heippa. Jäi aika kylmä fiilis. Mittasin itse verenpaineen, kun neuvolaterppa ei ehtinyt.

Illalla kotona tuli itku. Itkin aika pitkään. Mietin nyt mikä tuossa nyt niin kamalaa oli? Ei kai mitään, mutta jos raskauden seuranta on tätä, mitä on sitten synnytys? Sitäkö sekin on, liukuhihnatoimintaa, missä olen vain yksi aukeava vagina muiden joukossa. Aika ahdistavaa. Sielläkään ei varmaan kukaan kuuntele, mitä minulla on sanottavaa. Kiirehtivät vain pois.

Joka tapauksessa. Jos neuvola-asiointi on joka kerta itkun asia niin ei minun siellä tarvitse käydä. Verenpaineen voin mitata itse, samoin pissanäyteliuskat ovat vapaasti käytettävissä neuvolan vessassa (joissain neuvoloissa asiakkaat mittaavat itse), hemoglobiinia voin seurata YTHS:llä. Jos jotain huolestuttavaa ilmenee, voin aina soittaa päivystykseen. Perustarkkailu onnistuu yksinkin. Sitten joskus rv 36 varaan lääkärille ajan synnytystapa-arvioon.

Jää sitten neuvolatädille enemmän aikaa tehdä työtään, kun en ole häiritsemässä.