Synnytyspelkoisena en voi muuta kuin ihmetellä minkä takia synnytyssairaalassa odotetaan niin kauan ennen sektiopäätöstä, vaikka synnytys junnaa paikallaan tunnista toiseen. Minkä ihmeen takia on tarpeellista pitää äitiä kauheissa kivuissa jopa 15 tuntia ennen kuin päätetään tehdä sektio. Varsinkin, jos on melko selvää, ettei se lapsi sieltä itse tule ulos. Minkä takia synnytyskipua pidetään välttämättömänä asiana kokea? Ei kukaan sano syöpäsairaallekaan, että pitää kestää kivut, kun ne kuuluu siihen syöpään.

Hirvittää lueskella synnytyskertomuksia, kun niin monilla tuntuu olevan hankala synnytys. Mikä edes on normaali synnytys? En minä sitä kipua pelkää, mutta komplikaatioita pelkään ihan kamalasti. Ja pelkään mä vähän sitä kipuakin, kun opiskelukaveria pidettiin tuskassa 40 tuntia ennen kuin lapsi vedettiin ulos imukupilla. Oliko tarpeellista noin pitkä odottaminen? Tuskinpa.

Entäs sitten kaikki repeämisvaivat. En todellakaan halua olla mikään virtsa- ja ulostusvaivainen lopun ikääni siksi, että alasynnytystä pidetään jonain maailmoja mullistavana autuutena, joka vaan on pakko käydä läpi.

Hirvittää :(

Torstaina pitäisi neuvolassa sitten keskustella synnytyspelosta. Saapi nähdä miten uusi neuvolatäti suhtautuu siihen. Muuttoa edeltävä neuvolatäti vaan sivuutti asian tehokkaasti, kun koitin varovasti sanoa, että pelottaa.

Nyt rv 22+5. Liikkeitä tuntuu melkeen päivittäin. Ne näkyy ja tuntuu myös ulospäin. Urheilija ja toinen sisko on päässyt tuntemaan ne.