Nyt se on vihdoin tapahtunut. Monta kuukautta odotettu muutto. Olo on aivan todella outo. Uusi koti ei tunnu tietenkään yhtään omalta kodilta. Se vie oman aikansa, että uuteen kotiin tottuu. Niin se on aina. Minulle tämä on 7. koti 10 vuoden sisällä. 1998 muutin pois lapsuudenkodista kaverin kanssa kimppakämppään. Siitä ei tullut yhtään mitään. Olimme erittäin hyviä ystäviä, kun samaan asuntoon muutimme. Vuoden kuluttua muutin pois sieltä emmekä olleet enää puheväleissä. Sittemmin sovimme välit, mutta koskaan ei ystävyys palannut samalle tasolle kuin ennen. Nykyään vaihdamme kuulumisia 1-2 kertaa vuodessa sähköpostilla.

Seuraavaksi asuin vajaan vuoden siskoni huoneessa sohvalla, koska olin asunnoton eikä ollut muutakaan paikkaa. Se oli raskasta aikaa, mutta olin silloin hyvin masentunut, joten suurimman osan ajasta vaan nukuin. Sain sitten vihdoin yksiön, johon muutin ja siellä viihdyin runsaan vuoden. Se oli kivaa aikaa se. Kävin paljon bilettämässä, kokeilin elämäni ensimmäiset ja viimeiset irtosuhteet. Oli tosi mahtavaa asua yksin. Sai elää ihan miten halusi eikä tarvinnut ottaa ketään huomioon.

Kolmas, neljäs ja viides asunto olikin ex-ihmisen kanssa. Muutimme yhteen jotenkin vaivihkaa. Ei sitä huomannutkaan. Olimme tunteneet vain pari päivää, kun muutin pieneen kaksioon ja sinne hän tuli samalla kertaa. Emme puhuneet yhteenmuutosta, mutta niin se kävi. Alusta asti hän siellä oli. Tätä asuntoa seurasi toinen, parempikuntoinen kaksio ja sitten vielä kaupungin toiselta puolelta ex-ihmisen ostama todella upea kaksio. Kun pääsin opiskelemaan, muutin toiselle paikkakunnalle jälleen yksin asumaan aivan ihanaan yksiöön. Ensimmäisen opiskeluvuoden vietin kuitenkin suurimman osan ajasta kotikaupungissa ex-ihmisen kanssa, mutta toisella vuosikurssilla muutin vaivihkaa tavarani yksiööni. Kuluneen vuoden olenkin asunut yksiössäni tyytyväisenä.

Nyt vuorossa on ihana pieni kolmio. Neliöitä on hyvin vähän, mutta sitä ei uskoisi, kun asuntoa katsoo. Pohja on aivan mahtava, asunto valoisa, kätevä ja tilaa on kylliksi. Nyt pitäisi vielä sisustella. Tämän asunnon huono puoli on vähäinen säilytystila. Asunnossa kun on yhteensä kolme vaatekaappia (kaksi hyllykaappia ja yksi leveä tankokaappi), eteisen leveä takkikaappi ja siivouskaappi. Nyt pitää vaan tarkkaan sumplia mitä mihinkin tulee.

Olo on kuitenkin kevyt ja mukava. Vihdoinkin yhteinen koti Urheilijan kanssa. Vihdoinkin paikka, jossa ei ole jo valmiiksi tiedossa milloin täältä viimeistään koittaa lähtö. Voi ottaa rauhassa. Kotiutua ja jäädä odottamaan jälkikasvun syntymistä.

Eilen tuntui ensimmäistä kertaa selvästi liikkeet vatsan läpi. Urheilijakin pääsi sitä kokeilemaan :) Viikkoja on tiistaina kasassa 20 ja sitten ollaan jo puolivälissä!