Kauheasti olisi taas sanottavaa. Mistä sitä aloittaisi..

Olimme muutama viikko takaperin taas mökkireissulla, joka oli vaihteen vuoksi taas osaltaan floppi. Tällä kertaa ei kuitenkaan siksi, että minä olisin tyhmäillyt. Olipa siellä Urheilijan kanssa sellainen riita, että suhde oli hyvin vähällä kaatua siihen. Kuitenkin siitä selvittiin. Se oli semmoinen sotku, josta tänne kirjoitin eka yhden sepustuksen, mutta hän hermostui siitä sen verran, että annoin olla. Se siitä sopimuksesta, ettei tarvitsisi sensuroida näitä tekstejä.. No joka tapauksessa nyt on sopu ja hyviä uutisiakin.

Me nimittäin löysimme asunnon. Asunto on ihan liian kallis budjetille, mutta tässä vaiheessa ei ole valinnanvaraa, koska asunnon oli löydyttävä ennen armeijan alkua, koska muuten Kela ei maksa vuokrasta Urheilijan osuutta. Toinen syy kiireeseen oli se, että veljeni pääsee armeijasta heinäkuussa eikä minulla olisi oikein sen jälkeen mitään paikkaa, missä olla, sillä hän palaa elämään omaan huoneeseensa.

Ja niinhän sitä luulisi, että kun asunto löytyy niin kaikki huolet olisivat sillä selvä. No ei todellakaan. Nyt olen stressaantuneempi kuin aikoihin. Tarvitaan takuuvuokra, vuokra, muuttokustannukset, laskut ja syödäkin jotain. Töihin pitäisi ostaa uudet housut, jotka kyllä työnantaja maksaa takaisin kuittia vastaan. Kesätyö alkaa kesäkuun tokalla viikolla ja ekasta palkasta nautin vasta heinäkuussa.

Mutta ei ole rahaa. Ei sitten yhtään. Kesäkuun tulot on minulla noin 600e (ja nekin lomarahoja töistä) eikä se riitä edes siihen uuden asunnon vuokraan, joka on 700e. Urheilijalla ei ole ollut töitä, joten ei ole tulojakaan. Eikä hän saa Kelalta tukia, koska asuu isänsä omistamassa asunnossa.

Soitin siis kuluneella viikolla sosiaalivirastoon, jonka pääasiallinen tehtävä on auttaa ihmisiä tilapäisessä raha-ahdingossa. Kuinka ollakaan puhelimen toisessa päässä on erittäin nihkeä henkilö, joka ihan ensimmäisenä toteaa, etten voi muuttaa yksin 700e:n asuntoon. Sanoin siihen, että meitä on siellä kaksi aikuista ja marraskuussa tulee lapsi. Sitten se rupesi vänkäämään, että avopuolison pitää hoitaa oma osuutensa takuuvuokrasta. Sanoin, että avopuoliso on työtön niin oli sitä mieltä, että hän hakee sitten omalta osaltaan takuuvuokran oman kunnan sosiaalivirastosta. Ja kyllä sai taas vääntää. Urheilijan nimeä ei näy missään papereissa, koska hän ei päässyt rahasyistä allekirjoittamaan vuokrasopimusta. Mikä sosiaalitoimi antaa yksityishenkilölle takuuvuokran asuntoon, jonka vuokrasopimuksessa loistaa täysin vieraan henkilön nimi? Niinpä.

Koitin sitten selittää (kyllä siinä vaiheessa alkoi jo käpy palaa), että avopuoliso muuttaa tuohon asuntoon myöhemmin kesällä, koska hänen pitää hoitaa omat asiansa kotikaupungissaan ensiksi kuntoon ja kun tämä asuntoasia on tapahtunut niin kovasti nopeassa aikataulussa. Sitten nirppis pyysi lähettämään lippua ja lappua sinne. Sanoipa myös, että pitäisi henkilökohtaisesti viedä. Enkä keksi yhtään syytä miksi minun pitäisi siellä henkilökohtaisesti asioida, koska en kuitenkaan pääse keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa, koska heille pitää varata aika. No sopi se sitten niin, että lähetän ne laput. Luetteli sitten ne laput, mitä pitää lähettää varsin sekavasti ja epämääräisesti. Olen ihan varma, ettei lähettämäni laput riitä, vaan saan juosta siellä vielä uudelleen viemässä maanantaina lisää lappuja.

Niin ja se valitusosuus..

Minä opiskelen, käyn töissä enkä asioi sossun luukulla kuin äärimmäisen harvoin, kun ei ole MITÄÄN muuta vaihtoehtoa. En ymmärrä, miten kukaan kuvittelee, että joku niiden kanssa taistelisi huviksensa. Urheilija menee kyllä töihin heti vaan, kun pääsee, mutta ensiksi pitää hoitaa armeija alta. Meillä ei ikävä kyllä ole maksaa takuuvuokraa, vuokraa, muuttokustannuksia, laskuja ja elämistä, kun tästä nuo kolme ensimmäistä tuli ihan yllättäen puun takaa. Miksi sosiaalivirastossa kohdellaan meitä noin huonosti? Eiväthän he siinä paljoakaan rahaa menetä. Takuuvuokrasta he tekevät maksusitoumuksen eli eivät anna rahaa kellekään. Kelan asumistuen osuuden he perivät takaisin, kun ne Kelalta tulevat tilille. Mitä ihmeen hirveetä on tukea täysin kunniallisia ja yritteliäitä kansalaisia poikkeusolosuhteissa?

Sen sijaan työttömille, syrjäytyneille ja päihteidenkäyttäjille liikenee kyllä tukea ja ymmärrystä ja rahaa. Ei nyt välttämättä mitään hirveitä summia, mutta enpä muista joutuneeni näin ikävän kohtelun kohteeksi, kun olin työtön ja masentunut. Isäni on ollut työtön pian 15 vuotta eikä häntäkään sossu ahdistele. Muistan kerran, kun siellä odotin vuoroani sosiaalityöntekijälle, kun näin ja kuulin, kun sossutäti sanoi eräälle miehelle, että kaupan maksusitoumuksella voi ostaa myös tupakkaa.

Ja nyt ne nihkeilevät yhden kuukauden tukien kanssa, vaikka on ihan selvää, että minulla eikä Urheilijalla niitä rahoja kertakaikkiaan vaan ole.

Että kyllä kyrsittää. En koe missään muotoa olevani suomalaisten sosiaalijärjestelmän hyväksikäyttäjä!



NIIN ja vielä lisähuomautus, että olen sossun kanssa siinä ihan samoilla linjoilla, että toki se paperisota pitää käydä. Kellekään ei pidä antaa rahatukea ilman todisteita taloudellisesta tilanteesta. Närkästykseni paperisodasta johtuu siitä, että kun olisin halunnut hoitaa tuon asian vaikkapa käymällä siellä, ettei tarvitse odottaa paria viikkoa päätöstä, kun sen takuuvuokran eräpäivä on tulevalla viikolla..