Eilen tulin ihan poikkiraatona opiskelukaupunkiini ja kuinka ollakaan pyöräni oli kadonnut. Tilalla oli enemmän tai vähemmän vandalismia kokeneita pyöriä. Ihana ylläri! Voi vitsit, että mieltä oikein lämmitti! Onneksi oli sentään suhteellisen kaunis ilta. Ruoskasateessa olisi varmaan ollut paljon hauskempi kotimatka..

No tuleepahan sitten käveltyä enemmän. Kävely on hyödyllisempää liikuntaa kuin pyöräily, koska näillä välimatkoilla pyöräily on todella nopeaa. Ei vaan ole kiva kantaa painavia laukkuja koko ajan joka paikkaan kävellen. Pyörällä on sentään tarakka käytössä.

Asuntoa ei ole kuulunut. Pelkään, ettei kuulu ennen Urheilijan armeijaan lähtöä ja se tietää etäsuhteeseen puolen vuoden tai vuoden lisäkestoa. Yh! Ja sitä, etten voi yksin vuokrata muuta kuin yksiön tai kaksion, koska rahaa ei ole enempään.

Stressaan koko ajan jostain. Se taas ei ole hyväksi jälkikasvulle ja sitten stressaan lisää. Oujee! Mikä ihana elämä.

Menisipä elämä pian eteenpäin. Valmistuisin ja pääsisin tuosta kapisesta koulusta eroon. Se tässä eniten stressaa. Ei edes gradun teko, vaan kaikki rästihommat ja koulun joustamattomuus työharjoittelujen kanssa.

Vielä olen vankina täällä väärällä paikkakunnalla.