Kandi on opponoitu ja muutamia korjauksia lukuun ottamatta on se urakka sitten ohi. Opponoitavana oleminen oli ihan kamalaa. On hirveän vaikea ottaa vastaan kritiikkiä asioista, josta on eri mieltä kuin opponentti. Sitä haluaa kuitenkin selittää, että kyseessä on tietoiset ratkaisut eikä vahinkoja. Toisaalta olisi kohteliasta vain kuunnella tuomio ja selitellä sitten hiukan.

Vaikka voisi luulla, että kaunokirjallisuudella ei ole mitään tekemistä tieteellisen tekstin kanssa, olen huomannut käymieni luovan kirjoittamisen kurssien hyödyn tässäkin prosessissa. Tavallaan opponointia on harjoiteltu jo siellä. Teksteistä annetaan palautetta asiallisessa hengessä ja kirjoittaja lopulta päättää, mitä korjaa ja mitä ei. Muutenkin itse kirjoitusprosessi on ollut koko jutussa helppoa ja mukavaa. Vaikeinta on oikoluku (useaan kertaa olen tekstiäni käynyt läpi ja siellä on silti paljon kirjoitusvirheitä). Vaikeaa on myös lähdekirjallisuuden kahlaaminen. Mitä ottaa mukaan ja mitä ei.

Vaikka aluksi sitä mietti, että koko kandin työ on ihan turha uudistus niin loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että se on hirveän hyvää harjoitusta gradua varten. Nyt ei pelota aloittaa gradua. Sitä tietää, mitä edessä on.

Hyvä fiilis pitkästä aikaa :)