Näin vaan se kandin työ tuli valmiiksi ajoissa. Palautettu on ja helpotus on selvä. Sain jo viimeisinä päivinä selkeitä stressioireita. Onneksi se on ohi. Tosin eipä tätä onnea pitkään jatku, koska pitäisi tästä siirtyä suoraan gradun tekoon. Edessä on yksi työharjoittelu vielä tänä keväänä ja sitten pari tenttiä. Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.

Ultrassa kävin viikko sitten. Kaikki oli hyvin. Jälkikasvu hyöri ja pyöri mahassa ja hassuahan se oli ruudulta sellaista nähdä, kun se ei tunnu kehossa mitenkään. 5cm oli sillä pituutta ja hienosti näkyivät kädet ja jalat varpaineen ja sormineen. Maha jatkaa kasvamistaan. Päälle menee enää vain muutamat vaatteet. Kohta pitää siirtyä huutonettiin äitiysvaateostoksille. Urheilija sanoi illalla mahaa kokeillessaan, että kyllä siitä tuntee, että kyseessä on raskaus. Oireet ovat aika lievät, mistä osaan nyt nauttia, koska eloa mahassa on oireilun vaihteluista huolimatta. Välillä oksettaa, väsyttää, uuvuttaa, liitoskipuilee, mielialat vaihtelee. Suurimman osan ajasta on aika neutraali olo ja se on ihan hyvä, koska eipä tule koko ajan mietittyä sitä, mikä siellä mahassa on. Tulee muuten pitkät 6 kuukautta. Viime viikolla olen ensimmäistä kertaa kutsunut pikkuista vauvaksi.

Näin kuluneellä viikolla myös työkaverin 10 viikkoisen pienen pojan ja oli ihan tajuttoman söpö vauva! Ja ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen iski minulle vauvakuume. Ja vauvakuume on aivan ihana tunne, kun on jälkikasvua jo tuloillaan :)