Olin viikonloppuna työväenopiston järjestämällä taideterapiakurssilla. Varsinaista taideterapiaa se ei ollut, mutta siinä käytiin viikonlopun aikana läpi taideterapeuttinen prosessi. Kurssi oli todella mukava kokemus. Lyhyestä kestosta huolimatta siellä tuli oivallettua asioita omasta elämästään taiteen kautta. Alitajunta on aika ihmeellinen asia. Sitä vaan maalaa sitä, miltä tuntuu ja jälkikäteen työstä löytää yllättäviäkin asioita.

Noin muuten elämässä on ollut aika hiljaista. Olen touhunnut opinnäytetyötä ja voinut huonosti. Jälkikasvu aiheuttaa vähän väliä oksetusoloa ja sen taas voi pitää loitolla vain syömällä koko ajan. Keskenmenon pelko varjostaa taustalla, mutta se on asia, jolle ei vain voi mitään. Koitan siis olla ajattelematta. Neuvola on kahden viikon päästä ja ehkä silloin kuuluu jo sydänäänet.

Urheilija oli luonani viisi päivää viime viikolla. Oli ihan mukavaa. Läheisyys tuntuu niin mahtavalta pitkän tauon jälkeen. Nyt on taas ikävä.