Nonni. Juhlistan tänään viikkoa 5+0. Sisälläni kehittyvä solumöykky on todennäköisesti saanut alkunsa 12.2. Ainakin silloin minulla oli ovulaatio. Tunnen, kun ovulaatio tapahtuu. Se on jännä juttu. Ne, jotka eivät raskauksista tiedä sen kummemmin, raskauden kesto on noin 40 viikkoa viimeisten kuukautisten alkamispäivästä. Jotkut raskauslaskurit ottavat lasketun ajan laskussa huomioon myös kuukautiskierron. Itse laskin oman lasketun aikani tällaisella laskurilla ja laitoin laskun perusteeksi ovulaation. Lasketuksi ajaksi tuli siis 4.11.2008.

Tilastoissa on tapahtunut edistystä. Kun raskaus on kestänyt 3 viikkoa (hedelmöittymisestä) niin kuin oletan omalla kohdallani olevan, on 80% todennäköisyys, että alkio selviää loppuraskauteen. Kuolemisen todennäköisyys on enää 8%. Kadonneen 12% kohtalosta en tiedä. Liekö sitä, että alkio ei kuole näillä viikoilla, mutta ei selviä loppuraskauteenkaan. Toivoa siis on kuitenkin tilastollisesti.

Olen oireillut jo aika alusta asti. Ensimmäinen oire oli lämpöily, jota jatkuu yhä. Muita oireita on itkuherkkyys, suuri unentarve, väsymyskohtaukset, oksetusolo (onneksi en ole oksennellut), rintojen kipuilu, menkkakivut (nää on ilmeisesti yleisiä ja normaaleja) ja kova jano (joka johtunee lämpöilystä). Näitä oireita on koko ajan yhä.

Tilastojen valossa uskallan jo vähän iloita uudesta elämänalusta. Kuitenkaan en henkäise helpotuksesta, Edessä on vielä monta riskiviikkoa.