Olin yötä Sydänsiskoni luona. Menin niin myöhään, että lapset olivat jo nukkumassa. Aamulla hän herätteli lapsiaan ja toinen hyppäsi kaulaani minut nähdessään ja rutisti kovaa: "mulla on ollut sua ikävä!". Tuollaiset hetket ovat jotain niin arvokasta, ettei mikään mahti maailmassa vedä vertoja.

Viikonlopun hengailin taas Urheilijan luona. Perjantaina voin melko hyvin ja lähdimmekin johonkin hänen kaverinsa kotibileisiin. Siellä oli ihan okei, vaikka välillä on tosi vanha olo, mutta onneksi ulkoinen olemukseni on varsin teini, joten en kauheasti erottunut joukosta. Lauantaina voin todella huonosti. Melkein aamusta asti oksetti tosi paljon ja sitä kesti ja kesti. Illalla olisi kutsu käynyt toisiin kotibileisiin, mutta en jaksanut lähteä. Urheilija meni sitten sinne itsekseen ja minä jäin nukkumaan. Yöllä hän tuli takaisin ilokseni selvinpäin ja kun ei kumpaakaan nukuttanut niin jutustelimme tosi pitkään. Kulunut viikonloppu oli jotenkin tosi ihana. Tuli hirveän kurja mieli, kun piti taas lähteä matkustamaan kotia kohti.