Pitäisi keksiä nimi ikävälle unelle, joka ei varsinaisesti ole painajainen. Joku jännäinen tämä nimittäin oli, vaikka ei varsinaisesti kauhua herättänytkään.

Olin unessani tulossa jostain, kun näin pihalla ex-ihmisen isäpuolen auton. Isäpuoli sitten nousi siitä ja vaihdoimme muutaman sanan. Taustaksi voin kertoa, että tulin aikoinani todella hyvin toimeen ex-ihmisen vanhempien kanssa. Huomasin, että ex-ihmisen äitikin oli siellä autossa nukkumassa takapenkillä ja hän nousi siitä kanssa. He odottivat ex-ihmistä kyytiin. Sanoin sitten, että on parempi mennä, koska ex-ihmisen ei ole hyvä nähdä minua. (Elämäntilanne oli unessa sama kuin nyt, että erottu olimme ja välit täysin poikki.)

Huomasin, että ex-ihminen olikin jo tulossa paikalle ja päätin livahtaa pois, mutta hänpä tulikin minun perääni. Koko uni oli pakenemista Helsingin keskustassa ja varsinkin Hakaniemen torilla. Koitin piiloutua ravintola Texasin vessaan (tosin unessa se oli vielä Eatz), koitin päästä pois Hakaniemestä metrolla, mutta aina hän minut löysi. Unessa vieraili myös Muotisiskoni sekä Urheilija, jota koitin säästellä ex-ihmisen raivolta. Jossain kohtaa unta ex-ihminen soitti samaan aikaan minulla ja Urheilijalle, jolloin hänelle selvisi, että olemme yhdessä, koska puhuin silloin Urheilijan kanssa itse puhelimessa. Siitä ei tykännyt yhtään, mutta raivon sijasta oli jotenkin epätoivoinen. Unessa hän koitti saada meitä vielä yhteen. Muistan myös kuinka mietin, etten voi juosta metron liukuportaita, koska raskaana ei saa syke mennä liian korkeaksi. Uni oli hyvin ahdistava ja tuntui kestävän ikuisuuksia. Koko ajan pakenin ja ex-ihminen löysi.

Kumma uni. En oikein tiedä, mistä se tuli. En ole aikoihin ex-ihmistä ajatellut.