Olen huomannut, etten kehtaa ihan kaikkea täällä kertoa, kun pelkään, mitä ihmiset sanovat. En halua, että minua loukataan. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä, mitä joku täysin vieras ihminen minusta ajattelee. On muuten hirveän vaikea kirjoittaa puhekieltä, joten pitäydyn yleiskielessä. Sekään ei oikein sovi suuhun -_- Mutta tämä on minun elämä, minun blogi ja jos jotain elämäni vaiheet inhottavat liikaa niin ei tarvitse tätä lukea.

No kummiskin. Ystävänpäivänä Urheilija yllätti. Hän antoi minuulle sormuksen ja kysyi tahdonko. AIKA HURJAA! Ei se nyt sinänsä yllättänyt, koska asiasta on puhuttu, mutta vähän järkytti, kun se tuli niin pian. Toki otin ilolla sormuksen vastaan ja sitä pidän. Häät olisi sitten niinku 2009 kesällä. Aika hurjaa, mutta on sitä oltu menossa naimisiin 3kk ensitapaamisen jälkeen. Ne häät siirtyivät vuodella, koska häitä ei parissa kuukaudessa järkätä. Ainakaan semmoisia omannäköisiä. Sitten piti mennä naimisiin 2002 kesällä, mutta ei ollut varaa. Se oli se maaginen monen vuoden epäterve suhde, josta pääsin lopullisesti eroon keväällä. Ajatella, siitä on kohta vuosi! Eipä uskoisi. En koskaan uskonut pääseväni siitä pois ja tässä sitä vaan ollaan :)

Uutispommi kaksi: olen raskaana. En aio muuttaa tätä odotusblogiksi, koska näillä viikoilla (4) odottelen lähinnä keskenmenoa. Olen keskenmenoihminen. Niitä on varmasti ollut 1 ja epävarmasti kaksi. Ja sitten tietty niitäkin keskenmenoja voi olla, etten ole edes epäillyt olevani raskaana.

Lisäys klo 10.30: Tuo raskausasia on vielä niin tuore uutinen, etten oikein tiedä itsekään, mitä siitä ajatella. Kirjoittelen niistä sitten, kun siltä tuntuu. Nyt jotenkin vaan tympii. Olen istunut sisällä 6 päivää ilman juuri minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan. Tässä hajoaa pää! Urheilijan tapaan sunnuntaina, kun hän tulee tänne viideksi päiväksi. Urheilija ei ole paljoakaan jaksanut kanssanu jutella viime aikoina, kun pelaa koko ajan pleikkaripeliä Guitar Heroa. On jotenkin TOSI yksinäinen olo. On mukavaa olla yksin, se on tärkeääkin, mutta tämä alkaa olla jo liikaa. Onneksi pääsen huomenna ihmisten ilmoille kotikaupunkiin.

Että semmoisia pommeja tällä kertaa :)