Tyylikäs teki taas paluun. Olin aivan äärimmäisen hämmästynyt, kun hän ilmestyi meseen kysymään mitä kuuluu. Minulla ei ole enää herran puhelinnumeroa eikä hän ole minun meselistallakaan. Olin aivan äimänä, koska hän kuitenkin puhui viimeksi sen tyylisesti, etten enää hänestä kuulisi.

Minun piti tallettaa käymämme keskustelu, mutta unohdin. Pointti oli kuitenkin se, että hän katuu eroa, ikävöi minua ja haluaisi palata yhteen. Hän jopa sanoi, että voisi ilmestyä oveni taakse ja polvistua ja minä tiedän mitä se tarkoittaisi. Siis todella hurjaa. Joskus toivoin, että hän katuisi ja minä voisin sanoa, että hän on myöhässä. Toiveeni toteutui. Minä sanoin hänelle, että hän on myöhässä ja pahasti myöhässä onkin. Toivoa ei enää ole. Ei yhtään. Hän oli selvästi pettynyt.

Minä en. Minulla on nyt maailman ihanin poikaystävä.