Aloitin tämän kirjoituksen jo sunnuntaina, mutta loppuun saatoin vasta nyt.

Minulla taitaa olla joku epäonni näissä suhteissani. Tarina on pitkä, mutta tarve puhua kova. Sattuu ja tekee pahaa ja asiat ovat vielä epäselviä. Pitää puhua vielä Urheilijan kanssa. Vielä ei voi, kun hän vielä matkustaa.

Meillä tosiaan oli mökkiviikonloppu yhteisen kaveriporukan kanssa. Porukka on miesvoittoista, mutta on meitä naisia siellä jokunen paikalla. Mökki oli aivan upea luksushuvila ja hauskaa oli ainakin osan aikaa. Jälkikäteen on vain paha olo.

Tosiaan porukka saapui paikalle pitkin poikin Suomea eri aikoihin. Minä ja muutama muu saavuimme myöhään iltapäivällä. Urheilijan kyyti tuli vasta illalla 23 aikoihin. Minä menin heti hänen luokseen ja siinä hetken kuherreltua hän halusi mennä tervehtimään muita. Tuli aluksi semmoinen fiilis, että hän haluaa olla siellä kavereidensa kanssa, joten päätin antaa hänelle siihen tarvittava tila. Me olemme joskus keskustelleet siitä, että ei ole mukavaa, kun tyttöystävä haluaa vaan kyhnätä kahdestaan ja siinä jää kaverisuhteet pois kokonaan.

Joten olin pääasiassa itsekseni ja eri porukassa kuin hän. Siinä tuli istuskeltua parin miespuolisen kaverin sylissä eikä siinä sen kummempaa. Läheisyys on mukavaa myös platonisena. En menisi istumaan jonkun syliin, jos se olisi muuta kuin ystävällistä lähekkäin oloa. Joidenkin mielestä tuo voi kuulostaa tosi oudolta, mutta niin se vain on. Muukin naisväki siellä vaihtoi syliä. Ihan hauskaa oli. En koittanut sitä Urheilijalta salata, vaan istuin muiden sylissä myös silloin, kun hän kulki ohi kaljanhakureissulla. Minä olisin hirveästi halunnut kyhnätä hänen kanssaan, mutta jotenkin tuntui, että se piti säästää kahdenkeskiseen aikaan. Meillä oli oma huone, jossa nukuimme kahdestaan.

Jossain vaiheessa sitten siirryimme Urheilijan kanssa touhuamaan kahden kesken privaatisti... Molemmat olivat ihan hirveässä humalassa ja jäljelle jäi mustelmia ja ruhjeita pitkin poikin kehoa ;) Ja hauskaa oli. Minä olen niin tajuttoman hullaantunut häneen ja hän tuntee minua kohtaan aivan samoin.

Lauantaina sitten alkoi hieman ongelmat. Minä koin, että hän vältteli minua, joten pienesti asiasta avauduin yhdelle miesihmiselle (kutsun häntä K:ksi), joka on Urheilijan kanssa vähän parempi kaveri. Hän koitti minua lohdutella, ettei ole huolen häivää ja miehet vain ovat sellaisia. Hän sanoi tietävänsä, että Urheilija on kanssani ihan tosissaan. Menin poreammeeseen ja pyysin Urhelijaa siihen mukaan, mutta hänpä halusikin mennä paljuun loikoilemaan miesporukkaan. Loikoilimme hetken siellä kylvyssä kuitenkin ja sitten hän ilmaisi närkästyksensä siitä, kun minä en halua olla hänen kanssaan. Meni tosi vaikeaksi, koska toinen uskoo, että haluan muita miehiä eikä luota minuun. Silti hän ei halunnut jäädä siihen kanssani, vaan halusi mennä pois. Koitin vielä myöhemmin lähestyä häntä, mutta hän ei jotenkin vaan noteerannut. Vielä yritin kerran, pyytämällä häntä viereeni istumaan ja istuin syliin, mutta sitten hän pyysi, että menen siitä vierelle ja loukkaannuin sen verran, että menin pois siivoamaan.

En enää muista mikä tapahtui missäkin järjestyksessä, mutta Urhelija oli aika mustasukkainen siitä, että olin muiden miesten sylissä. En muista enää sanoiko Urheilija sen ekana vai sanoiko K siitä, että se ottaa Urheilijaa päähän. Tai edes missä vaiheessa se tuli ilmi, mutta siitä sitten tuli yöllä sanomista, kun menimme nukkumaan. Urheilija oli nimittäin melko varma, että olen harrastanut jonkun kanssa seksiä siellä meidän huoneessamme. Sitä sitten setvittiin melko paljon ja lopulta hän sanoi, että luottaa minuun kyllä.

Kaikkeen hässäkään sisältyy vielä se, että kun puimme tuota pettämisasiaa niin otin esille sen, kun näin hänen kätensä yhden tytön harteilla. Sanoin, että en minä rupea mustasukkailemaan siitä, koska se on platonista. Sitten hän sanoi, että hänen mielessään oli käynyt, että jos minua ei olisi niin hän olisi tätä tyttöä voinut suudella. Silloin minä loukkaannuin. Miten voi tolla tavalla ruveta minua epäilemään. Minun mielessäni ei ole kertaakaan käynyt mitään tuollaista. Ei mikään ihme, jos minua epäilee, kun itsellään liikkuu tuollaisia ajatuksia. Muutenkin tuli sellainen tunne seuraavana aamuna, että kyseinen tyttö häntä katseli vähän turhan pitkään. Eikä se tuntunut yhtään hyvältä.

Kun sitten illemmalla hänelle soitin niin hän oli ihan outo. Sanoi, että meidän pitää puhua. Olin ihan hädissäni ja tuli kamala ahdistus. Jouduin odottamaan pari tuntia, että hänellä oli tilaisuus puhua puhelimessa. Hän kertoi, ettei tiedä haluaako olla minun kanssani yhdessä. Itkuksi se minun osaltani meni. Sanoin, että hänen pitää päättää se eikä vain vatvoa sitä päivästä toiseen. Asiasta kun keskusteltiin siellä mökilläkin. Enkä minä rupea enää mihinkään semmoiseen kenenkään kanssa, että joudun vain miettiä, että haluaako vai eikö halua ja tutkailla ja analysoida kaikkia merkkejä. En suostu. Olin ihan raato Tyylikkään kanssa. Joko sitä haluaa tai sitten ei. Ja jos ei tiedä niin sitten se on sama asia, että ei halua. Urhelija sanoi haluavansa.

Siellä mökillä humalapäissään oli Urhelijakin ihanan puheliaalla päällä. Hän ei luonnostaan kovin paljoa tunteistaan puhu (vaikka näyttää ne ihan avoimesti). Hän kertoi kuinka jumaloi minua. Kuinka olen hänen elämänsä naisen. Kuinka hän rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta. Kuinka olen hänen elämänsä ruudukossa ainoa ruutu. (Tuo on semmoinen inside-juttu, jonka voin joskus selittää.) Tuollaista.. Hän puhui niin paljon, aidosti ja tunteella siitä kaikesta, mitä minua kohtaan tuntee. Ja se tuntui ihan mielettömän hyvältä. Siitä huolimatta, että hän välillä sanoo, ettei tiedä haluaako olla kanssani, tiedän että hän haluaa. Hän haluaa sitä hyvin paljon.

Ja minä tunnen samoin.