Vuorokausirytmi on ihan sekaisin. Menin nukkumaan aamukuudelta ja koin tuskan hetkiä, kun koitin herätä 11.30. Koti on ihan sekaisin. Kaikkea sälää pitkin lattioita. Päivittäinen siivousprojekti ei ota onnistuakseen, kun en jaksa mitään. Koulu on sekaisin. En edes tiedä mitä kaikkea on tekemättä ja mitä pitäisi tehdä. Kandin työ ei tule varmaan ikinä valmiiksi.

Mielialat hyppii. Nyt itkettää taas. En tiedä miksi eikä itku tahdo tulla. Niisk.

Koitan lakata kirjoittamasta kirjakieltä, koska se ei jotenkin sovi mun suuhun. Niin.

Illalla ja yöllä riideltiin taas Urheilijan kanssa. Hän on niin häijy, jos haluaa olla ja mulle tuli ihan hirveä olo sen puheista. Tosi paha mieli. En osaa sanoa mistä kaikki alkoi taas, mutta onhan se selvää, että taustalla oli ikävä ja turhautuneisuus. Etäsuhteet on ihan kamalia. Onneksi nähdään seuraavana kolmena peräkkäisenä viikonloppuna. Sitten alkaa jo helmikuu lähentyä loppua ja toivottavasti soittaisivat asuntotoimistosta, että olisi kämppä tarjolla.

On kyllä tosi epämääräisen hirveä olotila. Voi kunpa menisi pois.