Tänään on vähän tekstailtu Tyylikkään kanssa ja  kyllä se on ohi. Aivan loppu vailla toivoa. Hän ei tosin kertaakaan sanonut, että EI halua olla kanssani. Hän sanoi, että parempi lopettaa eikä halua odotuttaa minua. Minä olisin arvostanut suorempaa puhetta ja todellisia syitä. En tiedä, mikä hänet on niin kovasti rikkonut, että ei jaksa mitään, mutta jos hän haluaisi olla kanssani, hän olisi ottanut vastaan tarjoukseni seistä rinnalla. Hän ei vaan halua sitä tarpeeksi. Ilmeisesti jotain puuttuu. Hän ei tunne samoin kuin minä. Se vasta sattuukin.

Onneksi onnistuin häntä hieman satuttamaan. Sanoin hänelle, että ainakin olen hänen seurustelutilastojen lyhyin suhde. Vastauksessaan hän pyysi, etten viitsiti sanoa noin, koska hänellä on muutenkin tosi kurja mieli. Eli kaippa hän minusta välittää, vaikkei niin paljon, että siitä suhteeksi olisi.

Niin surullista niin surullista. On semmoinen tunne, että minä olen menettänyt jotain hyvin arvokasta.

Onneksi välillä tulee itku. Se helpottaa ahdistusta.