En halua herätä. En nousta. En jaksa meikata. En pukea. En peseytyä. En syödä. Minua oksettaa ympäri vuorokauden. Yöt ovat helpotus, koska saa nukkua. Vaikka nukkuminen on vaikeaa, kun ilman lääkitystä ei nuku silmäystäkään ja lääkkeelläkin heräilee välillä.

Henkisesti tämä ei ole niin raskasta kuin esimerkiksi oli viime jouluinen sydänsuru, kun Rakkaan äiti pakotti välit poikki, mutta fyysisesti tämä on aivan kamalaa. Fyysiset oireet ovat voimakkaat. Ei mua kovin itketä, vaikka yksi itku tulikin maanantaina, kun laitoin Tyylikkäälle sen viestin.

Olin niin iloinen, että olin löytänyt ihmisen, jonka kanssa oli aivan helppo kuvitella elävänsä yhdessä niin sanotusti elämänsä loppuun asti. Tuntuu kamalalta, että nyt se on pois.