Kiirettä on pitänyt. Viikonloppuisin ei kyllä muutenkaan pääse oikein koneen äärelle. On ollut omituisia aikoja.

Perjantaina oli sokkotreffit. Tapasin herra Tyylikkään (35vee) kahvilassa. Hän myöhästyi paikalta yli 15 minuuttia (ilmoitti siitä etukäteen), mutta oli pahoillaan. Minua ei haitannut, koska lueskelin siellä kirjaa ja oli ihan hyvä meno.

Me olimme jutelleet Tyylikkään kanssa puhelimessa monta kertaa ennen tapaamista ja hän vaikutti todella kivalta tapaukselta. Puhelimessa meni aina ihan huomaamatta tunti tai pari. Hänen deittiprofiilinsa oli aivan järkyttävän huono eikä nettikeskustelutkaan tuntuneet kovinkaan hedelmälliseltä. Ilman hänen sinnikkyyttään puhelinnumeron kanssa (pyysi sitä useamman kerran) emme varmaan olisi tavanneet, koska hän ei kiinnostanut minua lainkaan ennen puhelua.

Tapaaminen oli jännä. Ajattelin aluksi, että hän on kivannäköinen, mukava pukeutumistyyli, ehkä vähän lyhyt minun makuuni (pidän pitkistä miehistä). Hänen seurassaan oli kiva olla ja tunti vierähti niin nopeasti, että meinasi tulla kiire, koska olin lupautunut lapsenvahdiksi illalla. Tyylikäs tarjosi kyytiä. Saimme siis lisäaikaa tapaamiseen. Ennen kuin nousin autosta, me halasimme. Se tuntui todella ihanalta. Olin vähän pää pyörryksissä, kun tulin "kotiin" siskoni luokse lapsenvahtikeikkaa pitämään. Paikalla oli muutakin perhettä ja tietenkin he kyselivät miten tapaaminen meni. Hymyssä suin kerroin tavanneeni ihmisen, jonka kanssa oli kemiaa. Ja totuus oli, että tämä kolahti ihan ensitapaamisella.

Serkun suusta kuultua samana iltana: "Siis mistä sä oikein löydät noita miehiä?? Sun elämä ihan ku jostain Sinkkuelämästä!"