Katselin tuossa opiskelutilannettani, ja vaikka 1. vuosikurssilla tuntui ihan toivottomalta valmistua etuajassa (opiskelen uuden tutkintojärjestelmän mukaan) niin vaikuttaisi siltä, etten todellakaan joudu kärventymään opiskelijabudjetilla 5 vuotta. Tämän kolmannen vuoden jälkeen on kasassa kaikki muut paitsi kaksi harjoittelua, gradu ja yksi luentokurssi. Yhteensä 72op, mikä on opintoviikkoina noin 43.

Voin siis muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleni tämän vuoden jälkeen. Ainakin toivon, että voin. Luulisi, että kotipaikkakuntani lähiyliopisto ottaisi ilolla vastaan maisteriopiskelijan, jolla on jäljellä niin vähän opintoja. Rahaa minun valmistumiseni toisi talolle. Vähällä satsaamisella.

Ja sitten saisin vihdoinkin tehdä kunnon työtä, josta maksetaan ainakin melkein kunnon palkka. Runsas 2000e bruttona kuussa tuntuu minusta tosi paljolta, koska en ole koskaan tienannut enempää kuin 1400e/kk (br). Varmasti rupeaa jossain vaiheessa sekin ottamaan aivoon, koska tuleva työni opettajana on hyvin raskasta ja koulutustasoon nähden palkka ei päätä huimaa.

Olen terve, minulla on perhe, muutama ystävä ja ainakin toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että aivan ihana mies. Mitäs sitten, vaikka on rahahuolia. En joudu nälkää näkemään ja on katto pään päällä.