HMM soitti minulle toissapäivänä. Meillä on mennyt aikataulut niin pahasti ristiin, että hän on töissä iltavuorossa ja minä taas aamuvuorossa. Käytännössä niin, että kun itse pääsen töistä, hän menee töihin. Eli emme ole viikkoon tavanneet. Edellinen tapaaminen oli tosiaan se kerta, kun harrastettiin seksiä.

Ei hänestä oikein kuulunut mitään. Olin jo varma, että seksi pilasi kaiken. Sitten hänestä kuuluikin taas. Että on ikävä minua ja haluaisi tavata. Ei vaan löytynyt yhteistä aikaa. Sitten taas hiljaista. Ja toissapäivänä soitti. Hän ei halua, että minulla on ikinä enää kurja olla. Tarjosi töitä firmastaan. Työsuhdeasuntoa, jotta ei tarvitsisi muiden nurkissa majailla, kun PK-seudulla olen. Sanoi, että on ikävä niin, että tekee kipeää ja haluaa nähdä pian. Kieltäydyin työtarjouksesta. Hän sanoi, että puhutaan vielä, kun nähdään.

Sen jälkeen täysi hiljaisuus taas. Ei vastannut edes tekstiviestiini. Kumma tyyppi. En ymmärrä. En välttämättä edes halua ymmärtää. Ihan sama mitä puhuu. Ihmisen teot kertovat siitä, mitä pään sisällä liikkuu.

Tänään sokkotreffit. Edes kuvaa en ole nähnyt. Lupasi, etten pety. Saapi nähdä..

Ei minua oikein kiinnosta, mutta toisaalta ei sitä koskaan tiedä milloin se Mr Right tulee elämääni.