Kun ex-ihmisestä oli virallisesti päästy ja matkalaukkuelämä alkanut, tuli loma. Se on kumma kuinka sitä löytää itsensä pakon edessä puhumasta vierasta ja kohtuullisen vaikeaa kieltä melkein sujuvasti. Hämmästyy omaa kielitaitoaan ja rakastaa olla poissa arjesta. Rakastuu paikkaan, jossa pieni asuntokin maksaa ihan hirvittäviä summia. Tulin siihen tulokseen, että tarvitsen varakkaan kumppanin, joka ei halua mökkiä Suomesta, vaan kesäasunnon lämpimästä kolkasta, rannalta. Tai sitten ostan jonkun pikkukämpän sieltä, tosin en ihan rannalta, ja asun Suomessa vuokralla.

Vaikka olikin silmät auki ja koko paikka täynnä mitä ihanempia miehiä, ei kukaan kolahtanut. Kenenkään kanssa ei päässyt edes juttusille. Mutta ei se haittaakaan. Nyt ei ole mihinkään kiire. Nyt nautittiin siitä, että ollaan vapaita tekemään mitä vaan.

Vapaus on huumetta sellaiselle, joka sen on joskus menettänyt.