Minä sain vasta tänään virallisen diagnoosin tulehdukselleni ja apteekkiin pääsyä odotellessa (eli työpäivän päättymistä odotellessa) kärsin ihan hirveän kovasta alavatsakivusta. Tuntui, että lähtee taju ja tulee itku, kun niin teki kipeää. Huomasin myös ilokseni, ettei yksi Tyylikäs paljoa jaksanut vaivata mieltä, kun oli tärkeämpääkin murhetta. Silloin koko ihminen oli minulle aivan yhdentekevä.

Antibioottia nyt syön minä, joka en koskaan sairastele. Edellisestä antibioottikuurista on iäisyys, en edes muista milloin olen kuuritellut, on siitä ainakin vuosia. Mutta lääke toimii, kivut on veke ja vessassakin on melkein normaalia.

Kävelin tänään kaupungilla. Sen verran voin tunnustaa, että kotikaupunkini on Helsinki (että hei vaan te kaikki yksinäiset sielut, jotka olette ystäviä vailla). Kävelin Helsingin keskustassa iltasella ja tuntui ihan tajuttoman mahtavalta olla siellä. Sää oli hyvä, päällä lämmintä, tunnelma leppeä ja mieli oli vapaa. Olin niin äärimmäisen onnellinen siitä hetkestä.