Viikonloppu sujui oikein mukavasti. Mitä nyt eräs kaveri unohti ilmoittaa minulle, että hänen juhlapäivänsä tapahtumapaikkaa muutettiin. Sain tietää asiasta mutkan kautta vahingossa ja otin nokkiini sen verran, että jätin koko bileet välistä. Matkustaminen sinne monimutkaistui sen verran, ettei edes harmittanut.

Sen tilalta oma kultani Tyylikäs vei minut syömään ja maukkaalle, makealle kaakaolle ihanaan kahvilaan, jossa oli lämmin tunnelma ja mukavan rauhallista. Hänen kanssaan oli muutenkin mukava olla. Saimme kaiken lisäksi puhuttua minua vaivaavista asioista ja jälleen ymmärrän häntä paremmin. Muutenkin on ihmeellistä olla suhteessa, jossa toinen osapuoli on hyvä ja hellä ja huolehtii. Edellisessä suhteessa ex-ihmisen kanssa ei ollut oikein koskaan sellaista, vaikka hellä osasi olla hänkin. Mietin sitä, että kuinka väärin on verrata vähän väliä tätä juttua siihen pitkään ja huonoon suhteeseen. Toisaalta se kai on ihan luonnollista. Tottakai sitä miettii, että jos tällä kertaa ei tulisi virheitä.

Mietin tässä myös käsitettä "luodut toisilleen". Minua ja Tyylikästä ei ole luotu toisillemme. Olemme varsin erilaisia, mutta hän tuntuu niin käsittämättömän hyvältä. Edellinen suhteeni oli semmoinen "luodut toisilleen". Olimme aivan samanlaisia, mutta ajan myötä suhteemme muuttui sairaaksi. Ehkä se toisilleen luotu -käsite tuleekin jostain muusta. Ehkä aikaa myöten tulee luoduksi kumppanilleen..

Olen menettänyt uskoni siihen, että olisi jotain intohimoista, palavaa rakkautta jotain ihmistä kohtaan ja sillä eväällä selviäisi niin sanotusti loppuelämänsä yhdessä.