Syksyisin on taas kova kuhina opettajan työstä. Varsinkin nyt, kun OAJ on aika tiukkana opettajien palkkojen suhteen.

Useimmat sanoo, että opettajat eivät tarvitse enempää palkkaa, koska työpäivät ovat lyhyitä ja lomat pitkiä. Se on ihan totta, että opettajan työn voi hoitaa monella tapaa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan se tosiaan on sitä. Vasemmalla kädellä työn hoitamista. Aamulla kouluun silloin kun oppilaatkin menevät. Kotiin, kun oppilaat lähtevät. Muutamat pakolliset byrokratiat. Kokeet tarkistetaan välitunneilla ja oppituntien aikana. Tunteja ei suunnitella. Mikäs siinä. Ihan leppoisaa.

Paitsi että lapset eivät ansaitse sitä. Lapset ansaitsevat opettajan, joka jaksaa nähdä vaivaa. Opettajan, joka haluaa, että lapset löytävät oppimisen ilon. Opettajan, joka valmistelee tunnit hyvin, tekee joskus jotain erikoista ja joka tekee työnsä huolella.

Ehkä palkankorotuksen myötä voisi myös vaatia enemmän vaivannäköä.

Tällä hetkellä tunnollisimmat opettajat käyttävät valtavasti aikaa saadakseen oppilailleen onnistumisen ja oppimisen elämyksiä. Oppiminenhan on ihanaa. Kaikki ekaluokkalaiset puhkuvat oppimisen intoa.

Opettaminen on myös hyvin raskasta. Kuka tahansa voi mennä mihin tahansa kouluun seuraamaan opetusta. Siihen antaa laki mahdollisuuden. Sinne vaan katsomaan, mitä se koulumaailma nykyään on. Siellä ei ole helppo olla ja opettaja todellakin tarvitsee ja ansaitsee pitkän lomansa. Ei sitä työtä muuten jaksaisi.