Niin kuin olen joskus kertonut niin elo ex-ihmisen kanssa ei ollut parasta laatua. Jouduin olemaan hänen kanssaan paljonkin tekemisissä toukokuun loppuun asti. Niin olimme sopineet. Kävipä toukokuussa niinkin, että jäin monesta valheesta kiinni. Valheita itseni suojelemiseksi. Väärin tein valehdellessa, mutta erimielisyydet syntyivätkin siitä, että erosimmeko me silloin syksyllä, kun sanoin, että suhde on ohi vai emmekö eronneet. Moni ex-ihmisen mieltämä petos ei olisi ollut petosta, jos olisimme erossa olleet (niin kuin minä luulin, että suhde päättyy siihen, kun toinen niin haluaa).

Viimeiset pari viikkoa olivat aika helvettiä. Sopimukseen kuului yöpyminen ex-ihmisen luona. Ihan mitä vain, kunhan eroon pääsen lopulta, ajattelin minä. Ex-ihmiselle tämä aika oli tarkoitettu minun mieleni muuttamiseen, hyvällä tai pahalla. Siinä syssyssä soitti vanha ystäväni ja entinen heilani hälytyskeskukseenkin, kun oli niin huolissaan minusta sen jälkeen, kun ex-ihminen soitteli hänelle uhkailupuheluja. Selvisi ex-ihmiselle sekin, että minä olin jatkanut yhteydenpitoa Rakkaan kanssa, vaikka olin sanonut sen olleen ohi jo kuukausia aikaisemmin.

Kuka oli paha. En tiedä, mutta asiat kärjistyivät pahasti. Minä olin hyvin uupunut valvottuani monta yötä putkeen, kun toinen yrittää vaan puhua kuinka olisi oikein häntä kohtaan, että yrittäisimme vielä. Sitten alkoi painostus. Velka pitää maksaa. Tavarat palauttaa. Määränpäätä edellisenä iltana olivat välit suht ok. Katsoimme elokuvaa. Minä nukahdin. Ex-ihminen ei pitänyt siitä, että tuhlasin yhteistä aikaa nukkumiseen. Puhui sitten vielä pitkään ties mitä, en enää muista, mutta kertoi kuinka seuraavana päivänä on pitkä päivä, kun pitää ajaa asunnolleni toiselle paikkakunnalle hakemaan hänen tietokonettaan. Olin kauhuissani ja peloissani lopulta. Odotin, että hän nukahtaisi niin kuin teki joskus aamuvarhaisella. Sitten minä pakenin. Hyppäsin parvekkeelta, kun en uskaltanut ovea käyttää, jos toinen heräisi siihen.

Laitoin puhelimen kiinni. Varoitin perhettä ja ystävääni. Lähdin hakemaan miehen tietokonetta ja koitin selvittää mistä keksin tuhat euroa velkani loppuunmaksuun.

Puhelinterrorismi alkoi muutama tunti myöhemmin ja kesti iltaan. Sieltä tuli kaikki maailman painostukset ja vetoomukset. Tosin nämä perheenjäsenille ja parhaalle ystävälleni, koska oma puhelimeni pysyi suljettuna. He tukivat minua, vaikka mieleni teki antaa miehelle periksi, jotta hän jättäisi läheiseni rauhaan.

Lopulta miehen äiti tuli väli-ihmiseksi. Annoin siskolleni luvan vastata miehen äidin yhteydenottoihin ja siitä alkoi kompromissien teko. Minä jätin miehelle vapaaehtoisesti kaikki isommat tavarat, joista olin joko maksanut puolet tai kaiken. Maksoin velkanikin veljeni autokoulurahoista. Siskoni vei miehelle tietokoneen. Jokaisen myönnytyksen jälkeen hän jaksoi aina vaatia jotain vielä lisää. Halusi puhua, tavata, sitä tätä ja tota ja korvauksia henkisestä kärsimyksestä ja ajanhukasta. Puhui kuinka minä en jousta. Lopulta miehen äitin puhelimeen vastasikin mies itse. Ongelmia oli ja tuli ja meni. Melkein tuli hätä, että vahingoittaa siskoani.

Päivä onneksi päättyi siihen, että sisko tuli kunnossa takaisin ja lupasin miehen äidillekin, että puhun hänen kanssaan, kun ex-ihmiseni oli sanonut, että jos saisi puhua kanssani niin asia olisi loppuunkäsitelty. Kaikki meni ihan hyvin ja sopu saatiin aikaiseksi ja rauha maahan. Lupasin miehelle, että voimme mahdollisesti harkita tapaamista myöhemmin kesällä, koska hän sitä niin kovasti pyysi, jotta asiat saataisiin päätökseen.

Mutta arvon lukijat. Tarina ei päätykään tähän. Pari päivää oli rauhallista. Minäkin uskalsin avata puhelimeni hetkeksi. Sieltä rupesi tulemaan vihaisia, katkeria ja vaatimuksia täynnä olevia viestejä. Viestejä tuli parin päivän aikana niin paljon, että meni kännykkä tukkoon. Kun poistin viestejä niin tuli uusia. Lopulta luovutin. Halusin säilyttää viestit, jos joskus tulisi asiaa poliisille. Sitten hän alkoi soittelemaan ja minä vastasin. Hän syytti minua ihan uskomattomista asioista, kuinka minulla on netissä joku yhteisö, jossa me yhdessä solvaamme häntä. Pidin miestä ihan hulluna, koska sellaista yhteisöä ei ollut eikä tule olemaan (enkä pidä tätä kertomusta sellaisena toimintana). Vaikka kuinka yritin kysellä, että missä ja mikä, hän vastasi aina vain, että kyllä minä tiedän. Ei hän osannut selvittää, missä on vika ja mitä hän haluaa. Suljin taas puhelimen, kun en jaksanut enää raivota ja toinen oli aivan pakkomielteinen omien uskomustensa suhteen.

Puhelin on pysynyt kiinni melko lailla tähän päivään asti. Olen avannut sitä muutaman kerran. Miehen yhteydenotot ovat vähentyneet. Välillä lähetteli sekopäisiä teorioitaan sähköpostilla. Aina vaan vähemmän ja vähemmän. Syyttää kunnianloukkauksesta, mutta minua ei pelota, koska en ole mitään tehnyt. Ei tyhjästä saa tehtyä oikeusjuttua.

Nyt on ollut hiljaista jo monta aikaa. Pari järkevämpää viestiäkin on saapunut. Totesi, että olen huono sängyssä ja meistä ei olisikaan mitään tullut. Toivotin vain hyviä jatkoja hänelle. Niin kuin toivonkin. Minä toivon sydämeni pohjasta, että hän löytäisi elämäänsä onnen.